Voisiko omia ilmastosyntejä kompensoida toisilla ilmastoteoilla?

Joistakin ilmastonegatiivisista tavoista on hankala irtautua. Joku ei yksinkertaisesti pääse töihin ilman omaa autoa, toinen ei saa ruoka-allergioiden takia syödäkseen vegaanisena, jonkun on pakko lentää joka vuosi tapaamaan ulkomailla asuvia sukulaisia. Joku ei taas kenties halua luopua oman auton tuomasta vapaudesta, sielua ruokkivasta matkustelusta tai lihaisasta lemppariruoasta. Ja tiedättekö, se on ihan ok.

Ekologisuuden huomioon ottaminen ei vaadi ketään luopumaan kaikista itselleen rakkaista, ominaisista ja tutuista tavoista kertaheitolla. Mistä tahansa mikroskooppisen pienestäkin muutoksesta aloittaminen on mielestäni ihailtavaa. Moni ekologiset arvot omaava kuitenkin kokee huonoa omatuntoa tietyistä "ilmastosynneistä", joista ei osaa tai juuri nyt voi päästää irti. Voisiko niitä kompensoida sellaisilla ilmastoteoilla, joiden tekemiseen sinulla on resursseja?

Karsimme mukavuuksistamme silloin, kun säästämme rahaa jotakin hankintaa varten. Syömme makaronia kotona, emme lähde mukaan baariin ja jätämme tarpeettomat ostokset kaupan hyllylle. Mitäpä jos omasta hiilijalanjäljestä ajattelisi samalla tavalla? Sen sijaan, että ajattelisimme maailman resurssien olevan loputtomia, voisimme kohdata omat päästörajamme ja antaa rajan määrätä tekemisiämme samalla tavalla, kuin käyttötilin saldo määrää ostoksiamme. Silloin, kun jokin välttämätön tarve saisi asettamasi hiilibudjetin ylittymään, olisi aika nipistää jostain muualta.

Siispä mikäli et yksinkertaisesti voi tai halua luopua vaikkapa ulkomaan reissusta, niin sinun ei mielestäni tarvitse. Et ole kuitenkaan täysin vapaa vastuusta. Voitkin pitää hiilijalanjälkesi kohtuullisissa rajoissa muilla elämän osa-alueilla – syödä silloin tällöin vegaanisesti, vaihtaa ekosähköön, vähentää pikamuotia jne. Pyrkimys on ymmärtää, millä asioilla on sinulle aitoa arvoa ja osata joustaa muiden kohdalla, jotta voit hyvällä omallatunnolla nauttia niistä sinulle arvokkaista asioista.

Elämän mielekkyyden ja ekologisuuden ei tule poissulkea toisiaan.

Mitä ajatuksia tällainen kompensointitapa herätti just sussa?